Moka on lahja. Oikeesti!

15.01.2020

Häpeä. Virheen pelko. Nämä estävät sinua olemasta sinä.
Kuka määrittelee mikä on oikein tai häpeällistä? Kuka määrittelee virheen?
Pään sisällä (ja joskus meidän ympärillämme) äänet sanovat: "En mä osaa, en pysty. Haluaisin, mutta... Oon huono, täynnä virheitä, arvoton, en mitään. Noi toiset paremmin ja enemmän..."

Nämä ovat kaikki valheita. Totuus on se, että meistä jokainen on ihana, arvokas, rakastettava ja hyväksyttävä juuri tällaisina kuin olemme.

Sinun suurin esteesi olet sinä itse.

Mutta ehkä meidän jokaisen pitää kulkea se tie pimeästä valoon - häpeästä hyväksymiseen - virheiden pelosta niiden rakastamiseen.

Tulla esiin. Tulla näkyväksi omana itsenämme. Nähdä ja tuntea oma kauneus, arvo, tärkeys.

Esiin pimennosta
nouse kokonaan.
Sinä olet totta.
Sinut tunnetaan.

Kaikki valoon anna.
Valo lämmittää.
Älä enää kanna
tummaa häpeää.

Sinä ole vahva,
vapaa lentämään
yli kaiken menneen,
jähmettyneen jään.

Sinä olet kaunis.
Tuntea saat sen.
Väistyy valheen valta
tieltä totuuden.

- Anna-Mari Kaskinen

Sävelsin muutama vuosi sitten tämän Anna-Mari Kaskisen runon sen luettuani. Omassa taidepedagogiikassani ehkä tärkein teema on rohkaisu. Toivon, että jokainen voisi saada taiteesta iloa ja olla näkyvä omanlaisenaan. Uskon, että taidekasvatuksella on myös paikkansa, kun hyökkäämme häpeää ja virheiden pelkoa vastaan. Artikkelissaan Riku Saastamoinen haastaa taidepedagogeja nostamaan virheet esille, sallituiksi, taistelemaan suorittamista ja kaltaistamista vastaan.

Improvisaatiokursseilla ja -opetuksessa loppuunkulunut (vaikkakin tosi) lause "moka on lahja" ei merkitse mitään, jos vallitseva kulttuuri ei muutu. Meidän tulee kasvaa ja kasvattaa hyväksymään virheet. Jos emme pääse yli virheen pelosta, moka ei koskaan voi olla lahja.

Ei siis pelätä virheitä, vaan tehdään ne näkyviksi, nautitaan niistä. Virheestä tuleekin mahdollisuus.

Lähde:
Saastamoinen, R. 2011. Prologi: Virhe taidepedagogiikan tehtävänä. Teoksessa E. Anttila (toim.) Taiteen jälki - Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, 13-15.